Pala LA-puhelimen historiaa
Kiitokseni Telehallintokeskuksen tyyppihyväksyntäinsinööri Juhani Hokkiselle, joka lähetti minulle aineistoa, jonka pohjalta tein tämän sivun.
Kiitokset myös Ami 5:lle, joka antoi käyttööni tällä sivulla olevat kuvat LA-puhelimista.
Koska olet sivuillani, oletan että tiedät mikä on LA-puhelin. LA-puhelin ei ole kuitenkaan aina ollut samanlainen. Erityisesti sen käyttö on muuttunut vapaampaan suuntaan. Yritän kertoa em. aiheista sen mitä tiedän. Kaikenlainen palaute, lisätiedot, kirjoitusvirheiden korjaukset jne. otetaan kiitollisena vastaan osoitteessa: laardi@iki.fi.
1961-68
Vasemmassa ja oikeassa reunassa Radiofon str 602. Keskellä Lafayette he-20c 6-putkinen 1960 alun jenkki-tukiasemakone. Kahdeksan kidekanavaa ja vastaanotossa mahdollisuus vaihtaa kidekanavalta jatkuvalle viritykselle kanaville 1-22 AM. Teho on luokkaa 5 w. Oikealla Sony cbt-57 autokone muotoilu 60-luvun autoihin käypäseksi, mustat nahkalla päällystetyt toppaukset kuoressa. [Kuva isompana 23 kt] |
 Myös tiepalvelulla oli LA-puhelimia käytössä, mutta niiden käyttö väheni heidän saatuaan oman VHF-kanavan ja matkapuhelinten, erityisesti ARP-puhelinten, yleistyessä. Tiepalvelu ei ole pitänyt tilastoa käytössä olevista LA-puhelimista vuoden 1981 jälkeen. [Kuva isompana 4 kt] |
Vasemmalla Sony icb 1000w, 70-luvun malli, 500mw, 2 kanavaa, AM-mode. Oikealla 2 kpl Radifon str-602 "six transistor transeiver" ch 11 AM ja MW-luokan lähetin. Tangetti ja pyöritettävä potikka, jossa volume ja mikin vahvistus samassa. Vm. 1965. [Kuva isompana 24 kt] |
Ensimmäiset LA-puhelinten teknilliset vaatimukset antoi posti- ja lennätinhallitus (posti- ja telehallituksen edeltäjä (Telehallintokeskuksen edeltäjä)) vuonna 1961 ja niitä ei muutettu ennen kuin 30.5.1981. LA-puhelimessa sai olla korkeintaan 22 kanavaa, lähettimen suurin teho 5 W ja ainoastaan amplitudimodulaatio (AM) oli sallittu.
Vuonna 1968 lisättiin kanavien 11 ja 12 väliin kanava 11A (27,095 MHz). Tämä kanava oli tarkoitettu meripelastuskanavaksi, mutta jo 70-luvulla kanava oli käytössä myös kauko-ohjaustarkoituksiin, mikä tietenkin oli haitaksi kanavalla käydylle keskustelulle. Tätä uutta hätäkanavaa valvoi Suomen rannikolla noin 20 aluehälytyskeskusta ja lisäksi Päijänteellä Jyväskylän AHK ja Saimaalla Lappeenranna AHK. Kaikkiin päivystäviin aluehälytyskeskuksiin ei kuitenkaan saanut yhteyttä ilman selektiivikutsulaitetta.
LA-puhelimen käyttöä varten oli LA-radiopuhelimen käyttölupahakemus -nimisellä hakemuksella anottava määräaikainen LA-radiopuhelimen käyttölupa posti- ja lennätinhallituksen radio-osastolta. Käyttölupaa anottaessa oli tunnettava omasta LA-puhelimesta valmistaja, täydellinen tyyppimerkintä ja sarjanumero. Käyttölupa uusittiin ainoastaan kirjallisesta anomuksesta, jossa oli mainittava käyttöolosuhteissa tapahtuneet muutokset esimerkiksi jos luvanhaltija oli hankkinut uuden LA-puhelimen. Tällainen lupa oli henkilökohtainen ja edellytti vähintään kuudentoista vuoden ikää. Tämä lupa voitiin myös myöntää jollekin yhteisölle esimerkiksi yritykselle, jolloin ko. yrityksen oli nimettävä vastuuhenkilö, joka oli vastuussa LA-puhelimista ja niiden käytöstä.
LA-puhelinten käyttö erosi merkittävästi nykyisestä siten, että tukiasemat eivät saaneet pitää keskenään yhteyksiä, muuten kuin hätätapauksissa. Eli ainoastaa liikkuvien asemien keskinen ja liikkuvien ja tukiasemien välinen radioliikenne oli sallittu.
Yhteyksiä ei myöskään saanut pitää toisiin radioverkkoihin ja yleinen henkilötiedustelu oli kielletty, eli oli kiellettyä kysellä: "Onko tällä kanavalla ketään?" Kanavalla 16 kuitenkin oli sallittua antaa veneilijöitä koskevia tiedonantoja.
Posti- ja lennätinhallitus saattoi antaa LA-asemalle käyttöluvan yhteydessä kutsumerkin, jota oli käytettävä jokaisella lähetysvuorolla.
Liitteet:
1981
Lafayette he-20c purettuna, entisöintiä varten. [Kuva isompana 36 kt] |
Vuonna 1981 LA-puhelimen käyttöikärajaa laskettiin vuodella, kuudestatoista viiteentoista. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Iso-Britanniassa on vieläkin neljäntoista vuoden ikäraja. LA-radiopuhelimia ja niiden käyttöä koskevat yleiset määräykset sääteli entistä tarkemmin LA-puhelimen käyttöä, ja oli paljon yksityiskohtaisempi kuin aiemmat määräykset. Amplitudimodulaation rinnalle otettiin käyttöön myös taajuusmodulaatio (FM). Taajuusmodulaatiota ei kuitenkaan saanut käyttää kanavalla 11A, jota sai käyttää vain turvallisuustarkoituksiin vesiliikenteessä. Kanava 16 oli tarkoitettu ensisijaisesti kutsukanavaksi vesiliikenteessä. Yleiskutsut oli edelleen kielletty lukuunottamatta vesiliikenteen turvallisuusvaroitusten antaminen kanavilla 11A ja 16.
Määräysten tarkentumisesta antoi kuvan se, että kun vuonna 1968 sanottiin, ettei tukiaseman antennia saa sijoittaa korkeammalle, kuin mitä normaalin liikenteen hoitaminen vaatii, niin vuonna 1981 tukiaseman antennin sai sijoittaa enintään 30 metrin korkeudelle. Tietysti vuonna 1981 oli jo voimassa määräykset jotka ovat edelleen voimassa eli: Lisävahvistimen käyttö lähetystehon suurentamiseksi on kielletty, LA-rasiopuhelinta ei saa millään tavoin liittää yleiseen puhelinverkkoon, käytettäessä LA-radiopuhelimen yhteydessä erillistä antennia sen vahvistus saa olla enintään 3 dB puoliaaltodipoliin verrattuna ja, että LA-radiopuhelimen käyttö ilma-aluksessa on kielletty.
LA-puhelimien määrä Suomessa vuosina 1980-85 ja 1988. Luku luonnollisesti sisältää vain ne LA-puhelimet joista on maksettu lupamaksu. Laittomia LA-puhelimia oli luultavasti saman verran kuin laillisiakin. [Kuva isompana 6 kt] |
Posti- ja telehallitukselle oli aina ilmoitettava mikäli tukiasemaa siirrettäisiin, luvanhaltijan osoite muuttui, luvanhaltija hankki uuden LA-puhelimen, lupa hukkui,...
LA-puhelimen käyttöluvan numero toimi myös LA-aseman virallisena asematunnuksena, joka oli ilmoitettava vähintään kerran yhteyden aikana. Vasta-asemaa sai kuitenkin kutsua myös epävirallisilla kutsuilla tai selektiivikutsulla.
LA-tukiasemat eivät edelleenkään saaneet liikennöidä keskenään ja myös ulkomaanyhteydet olivat kielletty. Lähetysvuoron pituus oli rajoitettu kolmeen minuuttiin, mutta eipä sitä oikein kukaan pidä noin pitkiä puheenvuoroja muutenkaan, lukuunottamatta bulletiinilähetyksiä, joiden lähettämistä varten oli hankittava posti- ja telehallituksen erikoislupa.
Vuonna 1988 LA-puhelimille oli myönnetty yli 170 000, joista 30 000 tukiasemille ja loput 140 000 auto- ja veneasemille sekä käsipuhelimille. Voi vain arvailla paljonko oli luvattomia LA-asemia.
Liitteet:
1989
1. tammikuuta 1989 voimaan astunee Liikenneministeriön päätöksen (1230/88) mukaan, vuoden 1989 alusta lähtien sai Suomessa ottaa käyttöön tyyppihyväksyttyjä PR-27 -puhelimia. PR-27 -puhelimet noudattivat T/R 20-02 E -suositusta, jonka korvasi vuonna 1991 yleiseurooppalainen standardi ETS 300 135:1991. PR-27 -puhelimessa on 40 kanavaa joista 22 ensimmäistä ovat samoja kuin LA-puhelimessa, lukuunottamatta kanavaa 11A jota ei saa löytyä PR-27 -puhelimesta. Suurin lähetysteho laski viidestä neljään wattiin. PR-27 -puhelimet käyttävät pelkästään taajuusmodulaatiota. Tähän on useita syitä: parempi äänenlaatu, pienempi virran kulutus, pienempi häiriöalttius, pidempi kantomatka,...
Vuosina 1989-1989 LA ja PR-27 -puhelimille toimitetut hyväksymismerkit. [Kuva isompana 6 kt] |
Itseasiassa ideaa PR-27 -puhelimista alettiin kehittää jo vuonna 1972 Haagissa, kun ymmärrettiin, että olisi kaikkien kannalta helpompaa ja edullisempaa mitä useammassa Euroopan maassa olisi samanlaiset teknillisetvaatimukset LA-puhelimille, sen sijaan että jokaisella valtiolla olisi omanlaisensa LA-puhelimet. Monissa Euroopan maissahan oli jo 27 MHz:n taajuudella toimivia LA-puhelimia, mutta eri maiden laitteissa oli eroja mm. modulaation ja kanavajaon ja -määrän suhteen. Yleiseurooppalaisella standardilla haluttiin myös helpottaa laitteiden liikkuvuutta Euroopassa. Myös hinnat alenivat huomattavasti, kun laitevalmistajien ei enään tarvinnut tehdä omia malleja joka maalle.
Samassa Liikenneministeriön päätöksessä, jossa ilmoitettiin PR-27 -puhelimien käyttöönotosta, oli vielä kuudentoista pykälän säännöstö, joka koski myös LA-puhelimien käyttöä. LM:n määräys myös muutti hieman kanavan 11A asemaa. Eli 1.1.1989 - 14.9.1993 kanava 11A toimi ainoastaan LA-puhelimen lisäkanavana turvallisuustarkoituksessa.
Radiosuunnistus
Radiosuunnistuksessa etsitään yhtämittaista piippausta lähettävää rastia LA-puhelimella suuntimalla. Tarkoituksena on edetä autolla rastilta rastille mahdollisimman lyhyttä reittiä käyttäen. Kilpailussa on yleensä neljä tai viisi rastia. GT-kartan mustat tiet ovat kiellettyjä. Kilpailut käydään yleensä viikonloppuisin kestäen iltapäivästä seuraavaan aamuun. Kilpailussa on kaksi luokkaa: vapaa- ja vakio-luokka. Vakio-luokassa kilpailijat sijoittavat autonsa epäsymmetrisesti autonsa katolle esimerkiksi vasempaan takakulmaan, jolloin voimakkaiman signaalin saa kääntämällä auton oikean etukulman suunnasta. Vapaa-luokassa myös suunta-antennit yms. ovat sallittuja.
Ensimmäiset radiosuunnistuskilpailut pidettiin kahdeksankymmentä-luvun loppupuolella. Nykyään radiosuunnistuskilpailuja järjestetään vuosittain kymmenisen kappaletta. Mm. Eula, Vasla, Rasti-Demo, Tusla ja Finnla ovat aktiivisia radiosuunnistusta harrastavia yhdistyksiä.
SM-kisoissa kilpailijat ja toimitsijat tarvitsevat Suomen LA-yhdistysten liiton myöntämän lisenssin. Lisenssin myöntämisen ehtoina on, että anoja tuntee säännöt ja maksaa lisenssimaksun, tosin jotkut LA-yhdistykset (ainakin yksi) maksavat sen jäsenensä puolesta.
Pakettimodeemi
Yhdeksänkymmentä-luvun puolessa välissä alkoivat ensimmäiset pakettiradioasemat toimimaan LA-taajuuksilla. Pakettiradioiden ideana on siirtää tekstiä ja pieniä tiedostoja radioteitse. Tähän tarkoitukseen tarvitaan PR-27 -puhelin tai LA-puhelin, jossa on FM-modulaatio (koska valtaosa pakettiasemista käyttää ainoastaan FM:ää), tietokoneen (mopo-luokan tietokone riittää mainiosti) ja pakettimodeemin. Pakettimodeemin voi ostaa useista LA-puhelimia myyvistä liikkeistä hintaan noin 300 markkaa. Jos kolvi pysyy kädessä, pakettimodeemin voi rakentaa myös itse, jolloin laitteelle tulee hintaa noin 100 markkaa. Ohjeita pakettimodeemin rakentamiseen löytyy Internetistä, myös suomeksi. Pakettimodeemi toimii muuttamalla tietokoneelta tulevan digitalisen tiedon analogiseksi ja lähettää sen LA-puhelimella toiselle asemalle, jossa pakettimodeemi muuttaa analogisen tiedon takaisin digitaliseksi. Pakettimodeemin signaalin tunnistaa helposti vinkumisena ja rääkäisynä kanavalla 24 FM. Suomen LA-yhdistysten liitto (Suola) suosittelee pakettiasemien kutsuksi muotoa SF+läänitunnus+kolme merkkiä A-Z tai 0-9. Läänitunnus on sama kuin radioamatööreillä. Pakettiradion vahvuuksina on, ettei tarvitse kuunnella pohjakohinaa ja pidemmät yhteydet kuin puheella. Pidemmät yhteydet ovat mahdollisia, koska useat asemat välittävät automaattisesti viestejä eteenpäin. Eli kahden keskenään juttelevan aseman välissä voi olla useampiakin asemia välittämässä heidän viestejään. Pakettiradiolla voi lähettää myös tiedostoja, mutta ei kovin isoja koska pakettimodeemin suurin nopeus on 1200 bittiä sekunnissa (bps).
PMR 446 -puhelimet/1999
25.3.1999 Telehallintokeskus ilmoitti että, taajuuskaista 446,0 - 446,1 MHz on avattu Suomessa PMR 446 -radiopuhelimien käyttöön. PMR 446 -puhelimet on tarkoitettu lyhyen matkan - eli käytännössä alle viiden kilometrin - viestintään. PMR 446 -puhelimen käyttö tai hankinta ei edellytä minkäänlaista lupaa. PMR 446 -puhelinten on oltava ETSIn standardin ETS 300 296 mukaisia. PMR 446 -puhelimissa on maksimissaan 8 simpleksi kanavaa 12,5 kHz:n välein taajuuksilla 446,00625 MHz - 446,09375 MHz. Häiriöiden välttämiseksi ainoastaan kiinteäantenniset käsipuhelimet ovat sallittuja. 446 MHz alue ei ole myöskään nk. ISM-alue, niin kuin 27 MHz on, eli siellä ei häiritse kaukohakulaitteet, junienkulunvalvontjärjestelmä tms. laitteet. Puhelinten maksimi säteilyteho on ruhtinaaliset 500 mW, eli puoli wattia ERP. PMR 446 -puhelimen käyttöön ja hallussapitoon ei tarvitse lupaa. Mikäli PMR 446 -puhelin on ERC-tyyppihyväksytty, ei sitä tarvi erikseen tyyppihyväksyttää Suomessa. Pakettimodeemin käyttö 446 MHz:llä on kielletty.
Etusivulle
